Silloin tällöin eteen tulee tehtäviä, joiden loppuun viemiseksi on turvauduttava luoviin ratkaisuihin. On venytettävä karttapalloa ja – vallitsevaa todellisuutta. Tähän tarinaan tarvittiin hieman tavallista enemmän mielikuvitusta. Hieman enemmän rehellisyyttä. Ja ripaus teatterimeininkiä.

Aloitetaan siis kysymyksellä: Kuka on se gravelisti, joka tuijottaa, jäistä, muuten autiota mutta pingviinien täyttämää Etelämantereen maisemaa ja sanoo: "Mitä jos ajettaisiin REBOUND siellä?"

Vastaus: Henna Palosaari.

Gravel Alliance -lähettiläs. Seikkailija. Peloton suomalainen, joka rakastaa pyöräilyä ja elämää suurempia haasteita. Hän on päähenkilö tarinassa, jossa tavoitteena oli – ei enempää eikä vähempää – osallistua REBOUND-haasteseen maailman viimeisellä asuttamattomalla mantereella.

Tarinasta tuli kuitenkin hieman toisenlainen.

Tai ainakin toisenlainen kuin mitä siitä alun perin piti tulla.

REBOUND-haaste on vienyt gravelpyöräilijöitä monenlaisiin maisemiin ympäri maailmaa. Euroopan alppisoliin. Pohjois-Amerikan mutkitteleville metsäpoluille. Australian punakivisille hiekkateille. Afrikan laajoille tasangoille. Kaakkois-Aasian viidakoihin. Jopa Andeille. Lähes kaikki polut poljettu ja ruudut rastitettu. Vielä jonain kauniina päivänä. 

Mutta yksi maanosa näytti kuitenkin pysyvän täysin valloittamattomana. Se suuri valkoinen.

Etelämanner.

Sitten kuvaan astuu Henna ja sanoo: "Minä teen sen."

Alussa näemme klassisen seikkailuasetelman. Kylmiin äärioloihin sopivat varusteet. Ja vaatteet. Kylmiin käyttöoloihin sopivilla ratkaisuilla hienosäädetty, GRX-varustettu SCOTT. Lentojen aikataulut tarkistettu. Paikka Antarktiksen maisemiin lentävässä koneessa varmistettu.

Koko maailma odotti innostuneena, mitä tuleman piti. Se oli siinä. Ja vielä huutomerkki REBOUND-tarinan loppuun.

Mutta sitten tarinaan tulikin uusi juonenkäänne...

Antarktiksella oli muita suunnitelmia.

Esitteissä ei kerrota (koska esitteitä ei ole), että logistiikkaratkaisujen onnistuminen Etelämantereella on kiinni paikallisista tuulioloista ja muista luonnontekijöistä. Ja luonnollahan on aina oma tahtonsa.

Huolellisista suunnitelmista, hyväksynnöistä, luvista ja jopa sääjumalille osoitetuista rukouksista huolimatta todellisuus iski vasten kasvoja. REBOUNDin suoritusajankohta osuisi Antarktiselle talvikaudelle. Ymmärrettiin, että vaikka perille päästäisiinkin, tällaisen matkan ympäristövaikutukset olivat paljon suuremmat kuin siitä saatava palkkio.

Lopulta Henna päätti olla toteuttamatta matkaansa. Unelma jäi tavallaan toteutumatta. Entä REBOUND-hankkeen viimeinen luku? Tyhjä.

Takaisku harmitti noin kymmenen minuutin ajan.

Sitten alettiin etsiä luovia ratkaisuja.

Mitä tapahtuu, kun sitkeä pyöräilijä kohtaa liikkumattoman mantereen?

Pakko sopeutua.

Pakko joustaa.

Pakko siirtää Antarktis... Ranskaan.

Ja näin muuttui kaikkien aikojen gravelretki luovuusprojektiksi, jonka sisällössä korostuvat pyöräilyteema, taiteellinen kunnianhimo ja aktiivinen mielikuvituksen soveltaminen.

Ensin Chamonix'iin.

Todellisia vuoria. Oikeaa lunta. Todella kylmää. Pyörät, kamerat ja luovat unelmat kulkivat rinteitä ylös ja alas ja läpi alppilaaksojen. Henna ajoi samalla innolla kuin jos yleisönä olisivat todella olleet pingviinit.

Kokosimme ikään kuin alkuperäisen idean uudelleen – emme kuitenkaan jäämaisemissa, vaan näytöllä. Ääniefekteillä. Lumisilla poluilla korkealla Ranskan Alpeilla. Ensimmäinen pysähdys: kuvausstudio Lyonissa. Lumivalkoiset seinät. Surisevat projektorit. Näyttämörekvisiitta paikoillaan. Niiden päällä hienoa valkoista kimallusta kuin Himalajan suolaa. Henna ajoi pyöränsä näyttämövalojen ja sankkaa lumipölyä puhaltavien tuuletinten alle.

Hän ei vain ajanut jäisen joutomaan läpi. Hän loi sellaisen.

Pidetäänpä pieni tauko tässä.

Eli hetkinen, oliko tämä kaikki feikkiä?

No ei nyt ihan.

Tämä ei ollut huijausta. Se oli tarinankerrontaa. Kunnianosoitus gravelpyöräilyn sille ulottuvuudelle, joka ei elä GPS-datassa tai korkeuseroissa. Ulottuvuudelle, joka elää mielissämme.

Emme valehdelleet Hennan reissusta. Rekonstruoimme reissun, jota ei voitu tehdä Siihen ei käytetty CGI:tä vaan luovuutta, vaivannäköä ja lunta, jota näkyi silminkantamattomiin Ranskan Alpeilla.

Se mitä henna teki, ei ollut vain matkasuunnitelma. Hän loi legendan. Hän osoitti meille, että seikkailu ei lopu siihen, jos lentokone ei nouse ilmaan.

Se vain muuttaa muotoaan.

Lopulta Henna kuitenkin ajoi lumessa.

Hän kamppaili luonnon asettamien haasteiden kanssa.

Hän ajoi Shimano-varustetulla gravelpyörällään tuntemattomassa ympäristössä.

Oliko se Antarktis? Ei.

Tuntuiko se Antarktikselta? Outoa, mutta kyllä tuntui.

Vielä tärkeämpää on, että mukana oli REBOUND-henki. Se villi halu päästä uusiin ympäristöihin. Ajaa kohti tuntematonta. Vaikka tuntematon osoittautuisikin lumen peittämäksi ranskalaiseksi niityksi, jonka yläpuolella surisee drooni ja ympärillä häärii kuvausryhmä talvikamppeissaan.

Viimeinen maanosa on vielä jäänyt valloittamatta (toistaiseksi). REBOUND ei koskaan ollut pelkkä rasti ruutuun -juttu. Siinä on aina ollut kyse mahdollisen tavoittelusta.

Ja siinä Henna onnistui paremmin kuin olisimme voineet odottaa.

Tässä mennään. Maailmankartan viimeisellä sivulla. Ainakin mielikuvituksessamme. Hennan retki ei välttämättä onnistunut ihan aiotulla tavalla, mutta eteneminen ei koskaan pysähtynyt.

Näin tehdessään hän muistutti meitä siitä, että gravelissa kohtaavat todellisuus ja mielikuvitus. Taival ja unelmat. Maa ja taivas.

Me Shimanolla olemme aina uskoneet pyöräilyn voimaan. Uskomme myös tarinoiden voimaan – tarinoiden, joita syntyy, kun polku katoaa mutta matka siitä huolimatta jatkuu.

Eli tämä on Henna Palosaarelle. Mantereiden ja luovuuden tutkimusmatkailijalle. Hän ei tällä kertaa aivan päässyt Etelämantereelle. Hän pyöräili kuitenkin mielikuvituksemme rajoille – REBOUND 2025:n hengessä.

Näin se meni.

Tutustu Shimanon gravel-maailmaan Henna Palosaaren tavoin ja sukella GRX-osasarjaan.