Shimano Gravel Alliance -ajaja Sofiane Sehili valottaa ensimmäisen gravelpyörän hankintaan liittyviä näkökulmia ja kertoo, mitä on huomioitava, että pyörä saadaan rakennettua omiin ajotarpeisiin sopivaksi.

Olet viimeisten 5 vuoden mittaan saattanut ihmetellen – jopa hieman skeptisesti – seurata gravelhullutuksen kehittymistä alkaen suurista amerikkalaisista tapahtumista ja huipentuen aina ensimmäisiin UCI Gravel -maailmanmestaruuskilpailuihin viime vuonna Italiassa.

Jos olet jatkanut lukemista tähän asti, saatat kenties olla kiinnostunut viemään gravelkokemustasi vielä hieman pidemmälle.

Olet saattanut tottua ajatukseen, että gravelia ajetaan tyypillisesti löysät shortsit ja flanellipaita päällä. Kotiin palataan vaatteet ja pyörä kurassa. Ja lukkopolkimina ovat SPD-SL:n sijaan SPD:t. Olet ehkä hahmottanut, että leveämmät renkaat eivät välttämättä hidasta menoa ja haluat, että pystyt ensimmäisellä oikealla gravelpyörälläsi ajamaan kaikenlaisissa ympäristössä. Ennen kaikkea haluat kuitenkin pyörän, joka inspiroi seikkailuun ja jolla pääsee pois autoteiltä rauhallisempiin maisemiin.

Oletko valmis ensimmäisen gravelpyöräsi hankintaan? Itse olen ajanut gravelia melkein 7 vuotta ja minulle on muodostunut käsitys, että gravel voi olla mitä vain sen ikinä halutaan olevan. Minulle gravelissa ei niinkään ole kyse nopeudesta ja suorituskyvystä vaan enemmänkin hauskanpidosta, seikkailusta ja mahdollisuudesta paeta urbaania hälinää ja nauttia puhtaasta ilmasta, luonnonympäristöistä ja ulkoilusta.

Suunnitellessasi ensimmäisen gravelpyöräsi hankkimista joudut todennäköisesti tottumaan ajatukseen jonkin verran hitaammasta etenemisestä. Hintana kyvystä ajaa maastossa ja vaativammissa ympäristöissä on keskinopeuksien aleneminen. Jos se haittaa, älä tuijota nopeusmittaria vaan tarkastele esimerkiksi kokonaisajoaikoja, reittiesi korkeuseroja tai vaikkapa keskimääräistä tehontuotantoasi.

Kaupunkiympäristöissä gravelreittien luominen ja kehittäminen ajokertojen myötä voi olla tosi hauskaa. Minua jaksaa aina hämmästyttää se, kuinka luova ajattelu mahdollistaa asfalttiteiltä poistumisen. Tällaiset reittilöydöt tuntuvat tosi palkitsevilta.

Täydellisen gravelreitin löytäminen kaupunkiympäristössä antaa minulle aina onnistumisen tunteen. Reittisuunnittelusta nauttimiseksi asuinpaikan ei kuitenkaan tarvitse välttämättä olla kiihkeärytminen suurkaupunki. Gravel avaa uusia mahdollisuuksia sijaintipaikasta riippumatta.

Avaa uuden pyöräsi toimitusta odottaessasi GPS-reittisuunnittelija ja tee pieniä selvityksiä: löytyykö lähiympäristöstäsi kivoja polkureittejä tai muuten mielenkiintoisia alueita tutkittavaksi tai löytyykö peräti itsellesi tuntemattomia paikkoja? Tällainen kartoitus voi olla tosi mielenkiintoista!

Leveät renkaat voivat ajoympäristöstä riippuen olla hyvä valinta. Kun aloitin gravelpyöräilyn, minulla oli alla melko kapeat 35c:t, mutta mitä enemmän ajoin, sitä leveämpiin renkaisiin siirryin. Nykyään 42 mm on minimi, joskus paras valinta voi olla jopa 55-milliset.

Unohda nopeuden tavoittelu ja ajattele sen sijaan mukavuutta, jota muhkeammat renkaat tarjoavat. Kotikulmiesi vakioreitit saattavat olla tasaisen rullaavia, mutta entä jos haluat lähteä seikkailemaan tuntemattomiin ympäristöihin?

Runko voi joskus muodostua rajoittavaksi tekijäksi. Jos tiedät, että tulet ajamaan vaativissa ympäristöissä, varmista esimerkiksi valmistajan verkkosivulta, että pyörässä, jota suunnittelet hankkivasi, on mahdollista käyttää leveitä renkaita.

Tiukasti mitoitetun etu- ja/tai takahaarukan ja renkaan väliin pieneen tilaan mahdollisesti paakkuuntuva savi, kura tai lumi voi tehdä ajamisesta todella hankalaa.

Jos vaatimuksiisi kuuluu ehdottomasti jokin tietty runkomalli, johon leveät renkaat eivät mahdu, harkitse 650b-kiekkoja. Esimerkiksi Vitus Substancessani renkaan maksimileveys 700c-kiekoilla on 48 mm, mutta jos valitsen koon 650b, 55-millinen mahtuu hyvin.

Jos etsit äärimmäistä gravelkokemusta, yhä useampi pyörämalli on nykyään saatavana gravelorientoidulla joustohaarukalla varustettuna: Rockshoxilla on Rudy, Foxilla 32 TC ja MRP:llä päivitetty Baxter. Niillä pärjää käytännöllisesti katsoen missä tahansa ympäristössä.

Henkilökohtaisesti suosin yhden eturattaan voimansiirtoa sen yksinkertaisuuden takia. Jos ajoympäristöissäsi on jyrkkiä ylämäkiä tai jos harrastat retkipyöräilyä, suosittelen kahden eturattaan järjestelmää. 31T-36T -yhdistelmän pitäisi riittää vaativimpiinkin nousuihin.

Seuraava kysymys on: mekaaniset vaihteet vai sähkövaihteet? Itselläni on retkipyöräilytaustaa, joten minulla meni jonkin aikaa siirtymisessä Di2:een, koska halusin asettaa luotettavuuden ja korjattavuuden kaiken muun edelle.

Aluksi käytin Di2:ta kilpailuissa ja lähipyöräilyssä ja ihastuin heti sen sujuvan tarkkaan toimintaan. Luottamuksen lisääntyessä aloin käyttää sitä myös pidemmillä matkoilla ja lopulta tein sen kanssa Kaakkois-Aasian syrjäisiin osiin ulottuvan reissun. Lähes kahden vuoden ajan se on toiminut tosi hienosti erittäin vaativissakin oloissa.

Mielestäni jokainen päättäköön itse, suosiiko mekaanisia vaihteita vai sähkövaihteita. Itse en voi sanoa, että yksi olisi luotettavampi kuin toinen. Kumpikin sopii kaikenlaiseen pyöräilyyn.

Flare-tyyppinen, eli alaoteasennossa leveämpi ohjaustanko on toinen gravelpyörien erityispiirre. Droppiosa on yleensä matalampi kuin maantiepyörissä. Alhaalta levenevän profiilin ansiosta flare-tanko tuo lisää ajovakautta. Mitä kauempana kädet ovat ohjainkannattimelta, sitä vakaammin pyörä käyttäytyy. Gravelohjaustangot ovat mielestäni myös mukavampia.

Nykyään gravelpyöristä puhuttaessa nousee usein esiin sana ”bikepacking”. Gravelpyörät on usein varustettu monipuolisilla kiinnitysratkaisuilla, jotka mahdollistavat esimerkiksi tavara- ja pullotelineiden, lokasuojien ja laukkujen kiinnityksen.

Gravelpyörä on ikään kuin polkupyöräversio Sveitsin armeijan linkkuveitsestä: se toimii niin maantie-, maasto-, työmatka- kuin retkikäytössäkin. Voit tehdä sillä lyhyitä pyrähdyksiä kotimaisemissa, mutta halutessasi pääset sillä vaikka maailman ääriin, jos siltä tuntuu (itse olen harrastanut tätä jäljempänä mainittua).

Nyt kun tiedät kaiken tämän, saatat ihmetellä, miksi sinulla kesti niin kauan hankkia ensimmäinen gravelpyöräsi. Johtuuko se kenties flanellipaidoista? Hyvä asia on se, että jos flanellipaita ei tunnu omalta jutulta, sitä ei ole pakko käyttää. Pakollisia eivät ole myöskään cargoshortsit tai käsityöläisoluet. Pukeudu, kuinka haluat. Pääasia on mukavuus ja se, että pystyt ajamaan, missä ympäristössä ikinä haluat.

Sofiane

Pariisissa asuva Sofiane Sehili, joka on yksi maailman parhaista ultramatkagravelisteista, kertoo seikkailuistaan ja pyöristään YouTube-kanavallaan.