Matt Utahista lähetti jokin aika sitten meille Shimanon Pohjois-Amerikan pääkonttoriin poljinparin ja tämän kirjeen toiveenaan saada jakaa tarinansa kanssamme. Olemme iloisia, että olemme saaneet olla osa 35 vuoden pituista seikkailua. Odotamme jo innolla seuraavia 35 vuotta.
Vastaanottaja: Shimano-perhe
Aihe: Kotiinpaluu
Lähettäjä: M737-polkimet vuosimallia 1991
Arvoisa Shimano-perhe.
Kirjoitamme teille tämän kirjeen ilmoittaaksemme, että olemme päättäneet palata kotiin. 35 mahtavaa vuotta on kulunut siitä, kun Matt osti meidät Wheel & Sprocket -pyöräkaupasta Milwaukeesta. Historiaamme sisältyy kolme eri maastopyörää, lukuisia pyörälenkkejä, tuhansia pyöräilymaileja ja enemmän kolareita kuin olisimme koskaan voineet kuvitella... mutta nyt meitä väsyttää ja olemme päättäneet jäädä eläkkeelle ja palata kotiin Shimanolle, josta lähdimme 35 vuotta sitten.
Matt ja me tapasimme vuonna 1991, kun hän myi GT Karakoraminsa ja päivitti sen uuteen Specialized Stumpjumperiin. Mattin viha-rakkaussuhde meidän kanssamme alkoi nopeasti Emma Carlin -pyöräpoluilla Kaakkois-Wisconsinissa. Alussa Matt ei juuri pitänyt meistä, koska hänen oli hieman vaikea tottua lukkopolkimiin. Sittemmin hänen mielensä muuttui, kun hänen chicagolaiset pyöräilykaverinsa jäivät avopolkimillaan aina kisailuissa kakkosiksi. Ymmärrämme heidän kateutensa. Ähäkutti!
Vuotta myöhemmin Matt lähti Madisonin yliopistoon Wisconsiniin ja otti Stumpjumperin ja meidät mukaansa. Se oli hienoa aikaa ja olimme todella onnellisia. Arkipyöräilyssään kampuksella Matt käytti avopolkimia, mutta aina viikonloppuisin hän otti meidät mukaan maastopyöräretkilleen. Vähän harmittaa se, että arkikäytössä Matt suosi avopolkimia, mutta toisaalta olemme iloisia, että me emme joutuneet pitkäkyntisten matkaan, kun vuonna 1996 Mattin Stumpjumper varastettiin kampukselta. Onneksi varkaat veivät mukanaan vain nuo tylsät ja tehottomat flätit.
Varkauden jälkeen oli hetken tosi ikävää, koska pääsimme Mattin kanssa takaisin poluille vasta myöhemmin keväällä. Matt sai varastetusta Stumpjumperista hyvän vakuutuskorvauksen, minkä ansiosta hän pystyi ostamaan upouuden vuoden 1997 Stumpjumper S-Worksin Ben’s Cyclestä Milwaukeesta. Se maksoi tuolloin jotain 1500 dollaria, mikä oli meistä tuolloin mielettömän suuri summa. Pyörän runko oli vihreä ja iskunvaimennin punainen – se oli siis "joulupyörä". Olimme innoissamme, kun saimme tietää, että retkemme alkaisivat uudestaan, mutta toisaalta myös hermostuneita, koska hänen uudessa pyörässään oli täysi XTR-varustelu. Huokaisimme helpotuksesta, kun Matt pyörää ostaessaan sanoi myyjälle: "En tarvitse uusia polkimia, minulla on vanhat seiskakolmeseiskat ja jatkan niillä." Eli yhteinen matkamme jatkui...
Emme koskaan unohda ensimmäistä reissuamme Emma Carlinilla. Pyörittiin siellä kaveriporukan kanssa ja kerran taukoa pitäessämme yksi Mattin chicagolaisista kavereista ihastui meihin ja uuteen S-Worksiin, ja oli tosi mustankipeä. Tavallaan olimme saamastamme huomiosta imarreltuja.
Ajelut Mattin ja kavereiden kanssa jatkuivat Wisconsinissa vielä muutaman vuoden ajan. Sitten vuonna 2002 Matt päätti muuttaa Salt Lake Cityyn. Alkusysäyksenä tälle muutolle oli reissu Moabin maastopyöräilymaisemiin vuonna 1997. Tutuiksi tulivat muun muassa Slickrode Trail ja Porcupine Rim. Tämä tapahtui siis vuosia ennen päällystettyjä pysäköintialueita, uusia hotelleja ja väenpaljoutta. Se oli kaikki niin hauskaa: yhdessä me, Matt ja muutama frendi – ja pitkiä pitkiä polkusessioita. Liityimme Mattin kanssa maantiepyöräilyseuraan Salt Lake Cityssä ja jatkoimme yhdessä ajamista vielä vuosia. Utah, Idaho, Colorado, Wyoming... lukemattomia pyöräilymaileja teillä ja poluilla. Yhteiset pyöräretkemme sen kun jatkuivat, vaikka sekä Mattin pyörä että me saimme jatkuvasti kuulla Mattin kavereilta naljailua iästämme.
Sitten vuonna 2010 Matt päätti ostaa uuden täysjousitetun Stumpjumperin. Aika taisi olla jo kypsä. Me taas säikähdimme jälleen pahemman kerran. Jos uudesta pyörästä maksaa 4000 dollaria, siihen varmasti haluaa myös uudet polkimet, eikö niin?
Helpotus ja yllätys oli, kun Matt, joka jälleen kerran osti uuden pyörän Ben's Cyclesista sanoi – jälleen kerran – ettei tarvinnut uusia polkimia. Hämmästyttävää!
Ja niin meidänkin seikkailumme jatkuivat, tällä kertaa uuteen Stumpjumperiin asennettuina. Pian uuden pyörän hankittuaan Matt joutui onnettomuuteen, jonka seurauksena hän sai aivotärähdyksen, häneltä murtui kaularanka ja muutama kylkiluu ja hänelle tehtiin olkapääleikkaus. Tämä ei kuitenkaan estänyt meitä jatkamasta yhteistä pyöräilyämme.
No, viime viikonloppuna, kun olimme jälleen kerran Moabissa ajelemassa, tajusin, että nyt se on loppu: meidän laakerit ja jouset olivat ihan finito. Tuntui tosi pahalta, mutta jouduimme ilmoittamaan Mattille, että meidän oli 35 vuoden yhteiselon jälkeen vihdoin aika jäädä eläkkeelle. Ja koko tuona aikana hän ei kertaakaan säätänyt kireyttämme tai suorittanut puhdistustoimenpiteitä... Eilen Matt kävi pyöräkauppa REIssä ja osti uudet M8000-polkimet. Toivomme, että ne palvelevat hyvin useita vuosia tästä eteenpäin. Jos ne kestävät yhtä kauan kuin me, Matt on silloin 76-vuotias. Meidän yhteiselomme kesti pidempään kuin useimmat avioliitot ja on sanottava, että hiton hauskaa on ollut.
Haluamme kiittää kaikesta ja toteamme, että on tosi hienoa palata takaisin sinne, mistä olemme alun perin kotoisin.
- 737-polkimet
.jpg)
